elämästä ja kuolemasta, siitähän tässä on kysymys. Syntyminen - elämän päättyminen. Tämä tässä, hetki - näiden välillä.

Pysähdyin kuolemisen ja luopumisen ajatukseen, kun läheisen ihmisen oireet viittaavat vakavaan sairauteen. Etsin oireita lisää - löysin. Jäykistyin lukemani tekstin äärelle, kauhistuin. Entä jos sittenkin nämä johtavat kaikkeen tähän kauheuteen, kipuun ja tuskaan? Siihen kauheuteen, johon lähimmän vanhemmat ovat kuolleet.

Joutuisin luopumaan paljosta. Menettäisin paljon. Elämäni tärkeimpiä osasia.

Kummallisesti nämä ajatukset laittoivat minut ajattelemaan suhteemme tärkeyttä. Lähimmän ihmisen arvoa, rakastamista. En halua menettää, haluan vielä rakastaa.

Toivottavasti - rukoilen- ei tarvitse kirjoittaa kuolemasta - ainakaan vielä. Joskushan on aika jättää hyvästi - mutta ei vielä.