Olenko naisellinen ? Nainenhan olen, mutta naisellinen? Mitä onkaan naisellisuus?

........

Mitä on naisellisuus? Naisellisuus ei ole kovuutta eikä karkeutta, ei kulmikkuutta eikä jykevyyttä. Naisellisuus on suloisuutta ja pehmeyttä. Samoja asioita, jotka pienessä lapsessa herättävät hellyyttä ja suojelunhalua. Naiset ovat kautta aikojen käyttäneet hyväkseen naisellisuuteen liittyvää seksuaalista vetovoimaa. Naisen kauneus on tehnyt viisaimmastakin miehestä narrin, he ovat olleet heikkoja kauniin naisen edessä. Kauneus on naisen ase.

.......

Hakutulos:   (YSA)

Käytettävä asiasana:	naisellisuus
Laajemmat termit:	persoonallisuuden piirteet
Rinnakkaistermit:	maskuliinisuus naiseus sukupuoliroolit
Korvaa termit:	feminiinisyys
Kuuluu ryhmiin:	[55] Psykologia
Ruotsinkielinen asiasana:	kvinnlighet

.....

Kanamainen en ainakaan halua olla. Inhoan yli-naisellisia bimboja, jotka käyttävät koko naisellisuuden repertuaarinsa miesten hyväksikäyttöön. Käyttävät naiseuttaan aseena, poloisia ja vastustuskyvyttömiä miehiä vastaan... (pienihymy)

Minusta löytyy naisellisia piirteitä. Muotoni ovat hyvin naisellisia. Ehkäpä jopa liiankin. Vähemmänkin naisellinen voisi olla. Muodoiltaan.

On vaikea olla naisellinen, kun on luonteeltaan vähän niinkuin jätkät. Niinhän ne sanovat, ... on hyvä jätkä! Ehkä tämä osittain johtuu siitä, että fyysisiä ulottuvuuksia (=ylipainoa) on hiukan (aikapaljon) liikaa, joten minua ei nähdä kauniina naisena niiltä osin. Siksi olen hyvä jätkä, kun en ole enemmistölle vastustuskyvyttömistä miehistä mikään uhka heidän vakiintuneelle seksielämälleen. Tosin löytyy myös sekin vähemmistö, joka ihailee leveää perääni ja uhkeita rintojani. Tätäkin joskus ihmettelen, miesten yksinkertaisuutta. Joskus todellakin niiden järki on ihan jossain muualla, kuin missä sen pitäisi olla. Niin, mutta onhan minulla kauniit silmät, kaunis suu, kauniit sirot kädet, kaunis nauru, iloinen luonne. Ihan kauneutta riittävästi. Ainakin siihen naisellisuuteen.

Pukeutumisessa minusta löytyy tyyliä - tai tyylittömyyttä- niin naisellisuuteen kuin jätkämäisyyteen. Vaihdellen miten milloinkin. Miltä siis tuntuu, enemmän tai vähemmän naiselliselta. Sama ilmenee koruissa; joskus haluaisi koristautua joulukuusen lailla, joskus vihkisormuksetkin on liikaa. Joskus haluan tuoda esille niitä kauniita asioita minussa (niinhän sitä opetetaan: mikäli olet järin suuri, pukeudu niin, että huomio sinussa keskittyy hyvän näköisiin osiin sinussa => isoilla naisilla on isot rinnat => puseron kaula-aukko on avara ja antava => miehet ei muuta huomaakaan) , toisinaan haluan pukeutua säkkiin. Jälkimmäiseen käy hyvin ikivanha r-collectionin huppari ja järkyttävä neuvostomallinen pipo sekä harmaat vaelluskengät. Ei sitten tippaakaan naisellisuutta. Ainakaan mieheni mukaan.

Ihailen kyllä, kauniita naisia. Silloin kun naisellisuutta käytetään oikein. Omaksi ja muiden iloksi. Kadehdinkin kyllä. Haluaisin olla naisellisempi. Kauniimpi. Mutta kun en ole, ainakaan toistaiseksi. Kunhan pienenen, ehkä sitten kyllä. Vai olenko sittenkään tyytyväinen?

Viimeaikaisin naisellisuuden yritelmä on uusi ihana huulipuna (edellinen olikin jo vuosia, vuosia vanha, kosmetiikkaosaston neiti totesi että "erittäin vanha", etsiessäni samaa sävyä (hyväksi koettu) uusista punista), jota lisäilen aiempaan toimintatapaani muuttaen päivittäin jopa kaksi kertaa. Täytyy nyt katsoa, kuinka kauan tätä vaihetta kestää. Tuoksut, parfyymit ja euadeparfyymit kuuluvat kyllä aina päivittäiseen varustukseen, sekä ehdottoman tärkeänä silmänympärysvoide. Se on ollut tuote, jota olen käyttänyt kaksikymppisestä saakka. Ehkäpä se näkyykin silmissäni... ehkäpä...