Miten se onkaan minuun tarttunut. Kiire ja kiireentuntu. Vaikka kiirettä ei edes olisi. Ei minnekään. Pitää vaan tehdä nopeammin, tehokkaammin. Mennessään viedä, tuodessaan tuoda. Mielellään kahta asiaa kerrallaan. Jopa kolmea. Ei voi suorittaa yhtä tehtävää kerrallansa, rauhallisesti. Ojentaa oikea kätensä oikealle ja samalla kurkottaa vasemmalla vasemmalle. Tehdä asioita puolinaisesti. Keskittyen vain vähän kuhunkin asiaan.

Olen miettinyt, miksi näin. Kasvatuksesta ? Jotenkin yritän muistaa lapsuuttani, taisi se olla kiire. Lähes aina. Ihan mitä tahansa tehtiinkin. Meidän kotona tehtiin kyllä nopeimmat huoneen siivoukset, kun nähtiin kotitiellä vieraan auton tulevan. Hips, hops, ja huusholli saatiin kuntoon. Pidettiin yllä kulissia. Siitä ehkä myöhemmin.

Töissäkin se sitä on aina ollut. Ihmeen kiirettä. Pitää nyt kysyä, että mihin ihmeeseen?

Kiire kuolla ?

Olen yrittänyt opetella kiireestä pois. Ihan normaaleja, jokapäiväisiä asioita tehdessäni yritän muistaa mantran "sinulla ei ole minnekään kiire, sinulla on aikaa", opetellut tekemään asioita rauhassa. Joskus onnistun, yleensä en. Huomaan tekeväni kahta asiaa, jälleen kerran. Kovasti on taottu päähän tuo, kiire.  

Anja Kulovesi:

Kiireen määritelmä : Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan

Uskomuksia : Kiireeseen ei ole yhtä ainoaa syytä eikä yhtä reittiä sieltä pois

                    Nopea ei ole aina parempi kuin hidas

                     Kaikkea on liikaa ja nopeus tarttuu